Casanna epäonnistui täydellisesti yrittäessään vikitellä Kalenia itselleen. Norella takoi poika paran päähän järkeä ihan kirjaimellisesti. Uusi paistinpannu oli nyt kolhujen peittämä, mutta tärkeintä oli että elämä hymyili taas.

Miehenryöstäjä heitettiin tuulen armoille, pihan vahdiksi, kunnes löytäisi oman asunnon. Casanna tietenkin oli katkera jalkaterästä hiuksiin asti, mutta tyytyi kohtaloonsa. Tuulet kääntyisivät vielä hänen hyväkseen, siitä Casanna oli varma.

Kalen oli taas Nopan, toivottavasti se ei loppuisi koskaan. Seuraavaa pettämistä Norella ei enään kestäisi, se olisi tarun loppu, lopullisesti!

Mutta ei kaikki taaskaan sujunut täydellisesti. Uutta pienokaista toivottiin kovasti, mutta toivoksi se lopulta jäikin. Lääkärin todistus paljasti mustaa valkoisella ettei Norella koskaan voisi saada omaa lasta. Se mursi Norellan, mutta onhan adoptiot nykypäivänä mahdollisia. Norella pääti rohakaistua ja pirauttaa adoptiopalveluun.

Norellan adoptiohakemus hyväksyttiin. Muutaman kuukauden päästä pihaan hurautti mustapukuinen nainen, joka saatoi pienen tytön uusien vanhempiensa hellään huomaan.

He olivat nyt onnelinen perhe vailla huolen häivää. Pienellä tytölläkin oli jo nimi Susanie, joten nimenkeksijäisiltä säästyttiin. Vaikka Kalen ja Nopa rakastivatkin toisiaan, silti pieni epäilyksen varjo makasi Kalenin kasvoilla. Norella näki sen selvästi.

Hetken kaikki olikin kuin unta, mutta sitten piikki lihassa raasti suuren viillon Norellan sisimpään. Casanna oli palannut kuvioihin. Kalen oli pyytänyt Casannan takaisin kotiin, hän halusi Norellan sopivan riitansa Casannan kanssa. Sitä Nopa ei voinut yksin kertaisesti tehdä, "kerran petturi, aina petturi!". Norella kieltäytyi ja sai taas osakseen itsekeskeisiä lutkasyytöksiä. "Se on loppu nyt, loppu!", "saat etsiä itsellesi oman asunnon" Kalen huusi raivoissaan.

Norella juoksi salamana työhuoneen koneelle, sydämeen koski liian raskaasti. Oli päästävä pois ja kauvas, Nopa hoki itselleen. Sähköposti kilahti viestin merkiksi. Vanha tuttava lupasi majoittaa Norellan joksikin aikaa kotiinsa. Tuttava asui kaukana, joten matkaan oli lahdettävä heti aamulla...

Aamu koitti liian äkkiä. Hän oli kasvanut kiinni ottolapseensa ja nyt se side piti repiä verisesti irti. Norella vakuutti itselleen, että lapsen oli parempi elää Kalenin kanssa. Epävakaa elämä ei olisi hyväksi kasvavalle lapselle.

Aika kului, päivät vaihtuivat vuosiksi. Pian pienestä Susaniesta kasvoi aikuinen neitonen.

Aika kulutti myös raalla kädellä Kalenia.

Pian nuoresta pojankoltiaisesta kasvoi keski-ikäinen herrasmies?

Ja Casanna sai sen minkä halusi. Casannankin piirteet vaihtuivat vanhan leidin piirteisiin. He olivat nyt uudisperhe rikkaimmasta päästä. Huomaatte varmaan että ei julma maailma kovin hyvin kohtele Susanieta. asvojen pulleus johtui harvinaisesta Alegrtopullas lymptolys sairaudesta, kasvot turpoavat kuin pullataikina.

Eikä oloa yhtään helpottanut lähentelevä ottoisä, joka kävi kiinni aina kun oli saumaan. Tästä sosiaaliviranomaiset olisivat riemuissaan. Mutta iilimatoa ei voinut noin vain ilmoittaa sosiaaliviranomaisille.

Sillä Casannalla oli sormet taas kerran pelissä. Hän ei halunnut pilata miehensä mainetta ja julkisuuden kuvaa. Casanna uhkasi Susanieta, että hän etsisi Norella ja tapattaisi hänet, mikäli Susanie lavertelee asiasta.

Casanna ei ollut moksiskaan Kalenin touhuista. Heillä oli yhteinen muotifirma, joka tuotti huikeita summia. Se avulla he pääsivät kuuluisuuteen.

Miten Susanien käy?, onko hänestä vastusta ottoisälleen ja Casannalle? ja Onko apuvoimia tulossa?.
Se nähdään seuraavassa osassa.